Historia

Syntyi seitsemän lapsen sarjassa kolmantena, peri vapaaherran arvonimen, oli lapsena omapäinen ja rohkea, hyvin vaikea kasvatettava. Villit leikit, purjehdus, ratsastus ja uinti kuuluivat kesäisin ohjelmaan. 

Hän aloitti vuonna 1882 Haminan kadettikoulun. Erotettiin kadettikoulusta 1886 huonon käytöksen vuoksi. 1887 pääsi ylioppilaaksi Helsingin Privatlyceumista. Samana vuonna hän aloitti Nikolain ratsuväenkoulun Pietarissa. Ylennettiin kornetiksi 1889. 

Hänet komennettiin 1890 Henkikaartiin Hänen Majesteettinsa Keisarinna Maria Feodorovnan chevalierratsurykmenttiin. Osallistui 1904-1905 sotaan Japania vastaan. Suoritti tiedustelu- ja tutkimusmatkan Aasian halki Pekingiin 1906-1908. Ylennettiin Keisarin armeijassa kenraalimajuriksi ja 1.maailmansodan jälkeen yleni kenraaliluutnantiksi. Lokakuun vallankumouksen jälkeen hän erosi Venäjän armeijasta ja palasi Suomeen. Vuodesta 1892 hän oli avioliitossa Anastasia Nikolajevna Arapovan kanssa, mistä avioliitosta syntyivät tyttäret Anastasie ja Sophie. Avioliitto purkautui käytännössä jo 1900-luvun alussa, vaikka avioero astui voimaan vasta 1919. 

Vuonna 1918 perustettiin sotilaskomitea riisumaan venäläisiä joukkoja aseista, johtajaksi kutsuttiin Mannerheim. Saatuaan vapaussodan voitokkaasti loppuun hän erosi ylipäällikkyydestä 31.5.1918. Valtionhoitajaksi hänet kutsuttiin samana vuonna 12.12. Kaksi viikkoa myöhemmin hän otti uudelleen haltuunsa armeijan ylipäällikkyyden. 30.7.1919 hän erosi valtionhoitajan tehtävästä luopuen samalla ylipäällikkyydestä. 1920 hän perusti Mannerheimin lastensuojeluliiton sisarensa Sophien kanssa. Presidentti Swinhuvud sai palaamaan Mannerheimin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. 1933 hän sai Sotamarsalkan arvonimen. 

Talvisodan puhjettua joutui hän ottamaan vastaan ylipäällikön raskaan taakan. 72-vuotiaana hänestä tuli toisen vapaustaistelumme taistelutahdon symbooli. Jatkosodassa hän jatkoi ylipäällikkönä aina elokuuhun 1944, jolloin silloinen Risto Ryti erosi ja Mannerheim valittiin Suomen presidentiksi. 

Hän johti maata, välillä pitkäänkin sairastellen, maaliskuuhun 1946, jolloin hänen seuraajakseen valittiin J.K. Paasikivi. Viimeiset vuodet hän asui Sveitsissä, Montreuxissa ja kirjoitti siellä muistelmansa. Sveitsissä asuessaankin hän kävi Suomessa aina vaalien aikana äänestämässä. Mannerheim kuoli pitkään sairasteltuaan vuonna 1951.