| Syntyi seitsemän
lapsen sarjassa kolmantena, peri vapaaherran arvonimen, oli lapsena omapäinen
ja rohkea, hyvin vaikea kasvatettava. Villit leikit, purjehdus, ratsastus
ja uinti kuuluivat kesäisin ohjelmaan.
Hän aloitti vuonna 1882 Haminan kadettikoulun. Erotettiin kadettikoulusta
1886 huonon käytöksen vuoksi. 1887 pääsi ylioppilaaksi
Helsingin Privatlyceumista. Samana vuonna hän aloitti Nikolain ratsuväenkoulun
Pietarissa. Ylennettiin kornetiksi 1889.
Hänet komennettiin 1890 Henkikaartiin Hänen Majesteettinsa
Keisarinna Maria Feodorovnan chevalierratsurykmenttiin. Osallistui 1904-1905
sotaan Japania vastaan. Suoritti tiedustelu- ja tutkimusmatkan Aasian halki
Pekingiin 1906-1908. Ylennettiin Keisarin armeijassa kenraalimajuriksi
ja 1.maailmansodan jälkeen yleni kenraaliluutnantiksi. Lokakuun vallankumouksen
jälkeen hän erosi Venäjän armeijasta ja palasi Suomeen.
Vuodesta 1892 hän oli avioliitossa Anastasia Nikolajevna Arapovan
kanssa, mistä avioliitosta syntyivät tyttäret Anastasie
ja Sophie. Avioliitto purkautui käytännössä jo 1900-luvun
alussa, vaikka avioero astui voimaan vasta 1919.
Vuonna 1918 perustettiin sotilaskomitea riisumaan venäläisiä
joukkoja aseista, johtajaksi kutsuttiin Mannerheim. Saatuaan vapaussodan
voitokkaasti loppuun hän erosi ylipäällikkyydestä 31.5.1918.
Valtionhoitajaksi hänet kutsuttiin samana vuonna 12.12. Kaksi viikkoa
myöhemmin hän otti uudelleen haltuunsa armeijan ylipäällikkyyden.
30.7.1919 hän erosi valtionhoitajan tehtävästä luopuen
samalla ylipäällikkyydestä. 1920 hän perusti Mannerheimin
lastensuojeluliiton sisarensa Sophien kanssa. Presidentti Swinhuvud sai
palaamaan Mannerheimin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. 1933 hän
sai Sotamarsalkan arvonimen.
Talvisodan puhjettua joutui hän ottamaan vastaan ylipäällikön
raskaan taakan. 72-vuotiaana hänestä tuli toisen vapaustaistelumme
taistelutahdon symbooli. Jatkosodassa hän jatkoi ylipäällikkönä
aina elokuuhun 1944, jolloin silloinen Risto Ryti erosi ja Mannerheim valittiin
Suomen presidentiksi.
Hän johti maata, välillä pitkäänkin sairastellen,
maaliskuuhun 1946, jolloin hänen seuraajakseen valittiin J.K. Paasikivi.
Viimeiset vuodet hän asui Sveitsissä, Montreuxissa ja kirjoitti
siellä muistelmansa. Sveitsissä asuessaankin hän kävi
Suomessa aina vaalien aikana äänestämässä. Mannerheim
kuoli pitkään sairasteltuaan vuonna 1951. |